Muikku-perunavuoka

Annoskoko: 6 1 h 30 min

Muikku-perunavuoka – perinteistä kotiruokaa

Muikku-perunavuoka on hyvinkin perinteikästä ruokaa, jossa ei erikoisilla aineksilla pröystäillä. Ainesosat ovatkin ruuanlaiton perustuotteita, kuten perunoita, sipulia, kermaa ja voita. Mausteeksi riittää yksinkertaisesti mustapippuri ja suola. Tässä ruoassa muikun makua ei peitetä, vaan annetaan sen reilusti maistua.

Suosituin resepti muikuista on varmasti klassikkoresepti paistetut muikut. Jos et halua kärytellä muikkuja pannulla, on tämä uuniruoka helppo ja loistava vaihtoehto valmistaa muikut. Helpoksi tämän tekee myös se, että tässä samassa valmistuvat myös lisukkeet eli perunat. Uuniruuat ovat muutenkin siitä mukavia, että ne valmistuvat lähes itsestään ja aikaa vapautuu muuhun tekemiseen.

Muikku-perunavuoka sopii hyvin syksyyn ja talveen, sillä muikun paras sesonki on alkuvuodesta tammi-maaliskuussa ja syksyllä. Kannattaa hyödyntää tätä kalaa näihin aikoihin. Voit tutustua eri kalojen sesonkeihin taulukkomme avulla.

Kotimaisen luonnonkalan syöminen on ekoteko. Muikkua – kotimaista sisävesien kalaa – kannattaa ehdottomasti hyödyntää silloin kun sitä on saatavilla!

Muikku on sisävesien kalalaji

Kalaneuvokselta muikkua saa kokonaisena ja perattuna. Lohien heimoon kuuluva muikku on sisävesiemme ammattikalastajien tärkein saaliskala sekä määrässä että arvossa mitattuna. Noin puolet saaliista saadaan Saimaan vesistä Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen alueelta. Muikkua pyydystetään troolilla, nuotalla, rysällä ja pienisilmäisellä muikkuverkolla. Kalaneuvoksen muikut kalastetaan Puruvedestä, Saimaalta ja Säkylän Pyhäjärvestä.

Muikkua sanotaan viisaaksi kalaksi, varsinkin kun kyse pohjoisessa Kitkajärvessä asuvista muikuista. Suomalaisen kansanperinteen mukaan ”Kitkan viisaiksi” nimetyt muikut eivät ui Kitkajokea pitkin alavirtaan Venäjälle, vaikka voisivat niin hyvin tehdä. Ja suomalaisia taas pidetään viisaana, kun ymmärtävät muikun arvon herkullisena kalana, toisin kuin monien muiden maiden asukkaat.

Ulkonäöltään muikku on melko pieni hopeanvärinen sukkula, pituudeltaan 5-20 senttimetriä, joskus jopa 35 senttimetriä. Sen erottaa sukulaisestaan siiasta paitsi koon, myös leukojen perusteella, sillä muikun alaleuka on yläleukaa pidempi. Salakasta muikun erottaa rasvaevän perusteella ja kuoreesta sillä, että muikun suu on hampaaton.

Muikulla on suuret silmät ja se näkee hyvin. Se liikkuu päivällä parvina syvänteissä ja illalla pinnassa. Illalla parvi hajoaa mutta kokoontuu taas aamulla. Parvet viihtyvät parhaiten suurilla ja avonaisilla selkävesillä.

Muikkua on järvissä lähes kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Merialueella sitä on lähinnä Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä.